Avainsana: mostar

Koira, joka eilisen blogitekstin lopussa haukkui, oli oma: se tuli lenkiltä Lauran kanssa. Grillasimme sitten tankoparsaa, kanaa ja pekoniin käärittyjä, sulatejuustolla täytettyjä herkkusieniä.

Aamulla Laura lähti katsomaan sairasta omaistaan, jolta on lopetettu antibiootti, muutkin lääkkeet. Menehtyminen on päivien, ehkä tuntien kysymys. Uskomme kuitenkin, että hänen asiansa ovat hyvin.

Mielenkiintoinen työpäivä. Töiden jälkeen kävin Päivin kirjakaupassa, yritin huolehtia että ehdin linja-autoon, mutta Päivin ja Minna G.:n kanssa keskustellessani myöhästyin. Minna lupasi heittää minut Kullaalle hoidettuaan ensin asioita kaupungilla. Kävin kirjastossa sillä välin. Minna on siirtynyt Vapaaseurakunnasta takaisin Evankelisluterilaiseen kirkkoon. Autossa matkalla Kullaalle juteltiin monenlaista, vaihdettiin viime vuosien kuulumiset. Vähän avasin omaakin kipuiluani. Minna rohkaisi: – Jatka eteenpäin, palaa kristilliselle työkentälle siihen kutsuun, mikä sinulla on.

Koiralle tuli poikkeuksellisen pitkä yksinolon aika, kymmenen tuntia. Kullaalle päästyäni vein sen heti ulos, annoin ruokaa. Laura palasi Maskusta ja lähti koiran kanssa pidemmälle lenkille. Tein iltapalaa. Tunnusteltiin koiran jaloissa olevia pahkuroita. Onhan sillä jo ikääkin yhdeksän vuotta.

Mitä tässä kuvaan ei ole todellisuutta siinä mielessä, on menneisyyttä: aiemmin tänään tapahtunutta, jota sanat tavoittavat osittain. Totta on kirjoittaminen, väline. Sanojen putoileminen ruudulle kirjain kirjaimelta, tekstin faktinen ulottuvuus, oleva taso. Televisio on auki kirjoittaessani, tulee koskettava dokumentti Syyrian tilanteista, kouraisee; hetki sitten kaivettiin kuolleita ja eloonjääneitä rauniokasasta. Pölykerroksen peittämä mies raivoaa venäläisistä, jotka terroristijahtiin vedoten auttavat Syyrian hallintoa murhaamaan siviileitä. Pientä lasta sylissä kantanut avustustyöntekijä avautuu kameralle:

– Se tuntui aivan omalta tyttäreltä.

Yleisradion myöhäisuutiset. ”Suomen taivaalle nousi samaan aikaan parhaimmillaan yli sata sotakonetta” ja tietysti myös mielenosoittajia oli paikalla vastustamassa meneillään olevaa harjoitusta, jossa on osanottajia yhdestätoista maasta. Haastateltu mielenosoittaja: – Ei pidä härnätä Venäjää. Haastateltu Suomen armeijan edustaja: – Tämä ei millään tapaa liity Venäjään. Toinen uutinen: Venäjältä Suomeen palautettuja sotilaiden jäänteitä laskettiin tänään sankarihautaan. Kolmas uutinen: Kabulissa lauantaina siepatusta suomalaisesta avustustyöntekijästä ei vieläkään tietoja.

Uutislähetyksen jälkeen Täällä Pohjantähden alla. Edellistä virkettä kirjoittaessani sanoi viranomainen kirkkoherralle: ”Koska kirkkoherra on nyt jo kaksi kertaa eksynyt saarnassaan politiikkaan, on meidän pidätettävä teidät.”